Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
Vieraskirja  [ Kirjoita ]

Nimi: Elina
Kotisivut: http://rtdelight.webs.com/

17.08.2009 08:55
Tulin Faienceen heti aamusta, yhdentoista aikaan. VIIMEINEN lomapäivä. Huomenna pitäisi herätä jo kouluun... kamalaa. Yritin kuitenkin puistaa pahat ajatukset mielestäni, koska näin jo tallin kohoavan edessäni. Katsoin sinne tarhalle mistä olin Liinan viimeeksi hakenut ja siellähän se oli. Ennen kuin hain sen sisälle, kävin asettamassa kentälle puomit. Kaksi pitkän sivun suuntaisesti R-kirjaimeen,16 metrin välillä ja sisäuralla, ja kolmen kavaletin sarjan S-ään. Raahasin myös molemmille pääty-ympyröille yksittäiset puomit, kunnes olin tyytyväinen. Sitten oli Liinan vuoro. Luikahdin portin ali tarhaan ja nappasin matkalla riimunarun.
- Heippa tyttö.
Napsautin riimunarun kiinni ja avasin portit. Nyt osasi jo avistaa, että se saattaisi varoa portteja, joten avasin ne ihan ammolleen ja rauhoittavalla äänellä. Vieläkin se säpsähti tosi kovasti, ja nyhdin maasta pienen ruohotupon ja laskin sen portin väliin.
-Ole hyvä vaan.
Liina aristeli hieman mutta silti haukkasi tupon maasta ahnaasti yhtenä suupalana. Sitä pureskellen se käveli perässäni tallia kohden. Tallissa vein Liinan sen omaan karsinaan. Naksautin riimun metallilukon auki ja vedin sen pois tamman päästä. Suljin ovea hieman ettei Liina pääsisi karkaamaan ja aloin harjata sitä. Rapsutin kumisualla oikein kunnolla säästä ja tamma tykkäsi tosi kovasti :) Karvaa ei juurikaan lähtenyt, mutta ne mitkä lähtivät, pyyhin pois pölyharjalla. Kun Liina näytti jo tosi hienolta, puhdistin vielä kaviot ja sitten käväisin satulahuoneessa hakemassa varusteet. Vein ne karsinalle ja laskin satulan Liinan selkään. Suitsien laitto sujui jo paremmin kuin toissapäivänä.

Alkukäyntien jälkeen siirsin Liinan harjoitusravin kautta kevyeen raviin ja aloimme tulla pääty-ympyröitä puomien kanssa. Heppa innostui valtavasti ja loikki jättiloikkia pikkuruisten maapuomien ylitse. Välillä se testasi olinko hereillä, hyppäsi sivuun oikein urakalla. Seuraavalla kerralla sivuun hypätessä painoin sen ulkoavuilla takaisin puomille, rauhallisessa ravissa. Ihme kyllä, vaikka Liina olikin melko raskasrakenteinen, se oli kevyt ratsastaa. Kun totesin että oikea kierros hallittiin, vaihdoimme vasempaan ja sama tehtävä. Liina yritti kaikki mahdolliset temppunsa, muttta niin myös minä ja sainkin sen ymmärtämään että sitä kuskia ei nyt ihan niin kovasti tarvinnut riepotella. Vasemmallekkin mentyämme hidastin Liinan käyntiin ja annoin sen kävellä pari kierrosta vapain ohjin, tai no, niin pitkään että se ei ollut enää niiiin hengästynyt. Sen jälkeen otin ohjat ja aloitimme kahden puomin sarjalla laukassa. Väliin tulisi käyntiin siirtymä suoraan kaukasta. Nostokin tapahtui käynnistä. Liina innostui taas hurjasti ja ensimmäisellä kerralla sainkin sen vasta raviin ja toisen puomin ylitys tapahtui käynnissä ;) 2 kerralla Liina ymmärsi jutun jujun ja kolmas kerta oli ihan täydellinen, joten jätin sen tehtävän sikseen. Kavalettisarjan vuoro. Ensiksi Liina yritti harppoa kaikkien yli kerralla. Toisena se veti pään alas juuri ennen ekaa kavalettia ja minä tietysti lensin alas kuin leppäkeihäs. Onnistuin pitämään pudotessani ohjista kiinni ja Liinakin seisahtui paikalleen pällistelemään istuvaa minua ilmeeellä mitä sinä siinä teet.
- Hah, vai semmoiset temput teitkin.
Nousin uudelleen ratsaille ja nyt ohjasin Liinan niin tarkasti, että se onnistui suorittamaan tehtävän hyväksytysti. Tulimme samaa vielä toiseenkin kierrokseen, sitten ratsastin vielä loppuravit ja loppukäynnit. Käänsin Liinan kaartoon ja tulin omin voimin alas. Lähdin taluttamaan tammaa talliin, ja se yritti vielä vetää "naureskellen" minulta ohjia kädestä. Karsinassa heivasin Liinalta varusteet pois ja koska se oli hikinen, vein pesupaikalle. Viilensin sitä letkulla, suht lämpimällä vedellä kunnes hiet oli huuhdeltu pois. Kuivasin hikiviilalla ja sen jälkeen kävin viemässä Liinan tarhaan. Sinne se meni mielellään, tosin siellä oli päiväheinät odottamassa. Itse lampsin talliin, ja etsin kottikärryt. Siivosin Liinan karsinan totaalisen tarkasti eikä sinne jäänyt lannan murustakaan. Innostuinkin oikein kunnolla, koska myös kupit tuli kuurattua. Kävin vielä tarhalla, a) viemässä Liinalle omenan paloja ja b) tarkistamassa onko vettä (olihan sitä) + c) katsomassa kuinka likainen tarha oli. Siellä ei ollut yhtiäkään kasoja, joten päättelin että fusty oli käynyt sen aamulla putsaamassa. Tallipäivän jälkeen lähdin tyytyväisenä kotiin.

Nimi: Elina
Kotisivut: http://rtdelight.webs.com/

15.08.2009 09:45
Jatkoa

Harjasin Liinan nopeasti, tukevilla harjanvedoilla. Pään harjasin pääharjalla ja kaviot putsasin kaviokoukulla. Selvitin myös harjan ja hännän, sekä Liinan ihanan otsiksen. Tämän jälkeen nostin satulan telineeltä pois ja laitoin sen varovasti Liinan selkään. Tarkistin ettei satulahuopa ollut rypyssä toiselta puolelta ja sitten kiinnitin satulavyön.
– Äläs pullistele, poni! Eiku hevonen, naurahdin tammalle joka veti keuhkot täyteen ilmaa.
Sitten vedin suitsista ohjat kaulalle ja otin Liinan pään syliini. Työnsin sille kuolaimet suuhun. Ensin se ei meinannut ottaa, mutta kutitin sitä hammaslomasta. Se avasi suunsa ihan ammolleen, haukotellakseen, mutta pian taas veti sen tiukasti kiinni. Kutitin sitä taas niin kauan että se vihdoin jaksoi avata sen uudelleen. Kiinnitin loputkin suitsien remmit. Laitoin ohjat jalustimien taakse ja kävin kaapillani, hakemassa kypäräni. Painoin sen päähäni ja otin kouluraipan mukaani, varmuuden vuoksi. Kävin hakemassa Liinan karsinasta ja talutin sen ulos ovesta. Ulos päästyämme pysäytin Liinan, heitin ohjat kaulalle ja kiristin vyötä. Nousin sen selkään ja päätin ratsastaa kentälle. Jalustinremmejä lyhensin parilla reiällä, ja sitten ne sopivat mainiosti koulun vääntämiseen. Ohjasin Liinan liikkeelle ja kävelimme vapain ohjin, lyhyen matkan kentälle. Siellä jatkoimme kävelemistä oikeaan kierrokseen vapain ohjin. Muutaman kierroksen jälkeen vaihdoimme suunnan vasempaan, jonka jälkeen otin ohjat tuntumalle. Liina alkoi hakeutua peräänantoon ja autoin sitä pohkeella. Tamma kulki hetken päästä pyöreässä muodossa, mutta ei ihan vielä käyttänyt kunnolla selkäänsä. Jatkoimme pysähdyksillä, C-R-L- ja S-kirjaimissa. Liina kulki reippaasti eteenpäin, mutta kuunteli avut ja pysähtyi helposti. Muutaman kierroksen jälkeen siirsin Liinan kevyeen raviin ja teimme kolmikaarista kiemurauraa molemmille pitkille sivuille. Lyhyillä sivuilla oli vuorossa askeleen lyhennys. Parin kiemurauran jälkeen vaihdoimme suunnan ja teimme samaa tehtävää myös oikeaan. Tässäkin muutama kierros riitti, ja otin niiden jälkeen käyntiin. Vuorossa pohkeenväistö. Liina vähän vastusteli, mutta kokeilin uudelleen eri tavalla ja tamma alkoi taipua  Menimme neljä kertaa tähän suuntaan, sen jälkeen otin ravin ja sama harjoitusravissa. Liina tuppasi jyräämään ulkopohjettani päin, joten otin sille puolelle raipan ja väistöt sujuivat taas hyvin. Ja suunnanvaihdos, ravissa pohkeenväistöä neljä kertaa, sitten välikäyntien vuoro. Kävelimme muutaman minuutin, sitten otin ohjat tuntumalle ja jatkoimme laukalla, isolla keskiympyrällä. Viitisen kierrosta, jatketaan uralle, suunta vaihtuu poikki rata leikkaa :lla ja laukanvaihto askeleessa. Pieni pätkä ravia ja uusi nosto, lisää ympyröitä. Liina toimi todella hienosti alla ja pian siirsinkin sen jo raviin ja sen kautta käyntiin. Loppukäynnit kävelimme aika pitkiksi. Niiden jälkeen kävelimme taas tallin pihaan, siellä taputin Liinaa ja laskeuduin ratsailta. Nostin jalustimet ylös ja talutin Liinan sen omaan karsinaan.
Riisuttuani varusteet ja vietyäni Liinan tarhaan hyökkäsin varusteiden kimppuun ja putsasin ne perusteellisesti. Satulan, jalustimet, jalustinremmit ja suitset hihna kerrallaan. Harjasin myös satulahuovan puhtaaksi ja samoin kankaisen vyön. Varustearsenaalin vihdoin loputtua, etsin kottikärryt ja talikon käsiini. Liinan karsinassa oli vain muutamat läjät, mutta tarhassa sitten enemmän. Siellä jouduinkin koko ajan hätistelemään Liinaa ja samalla urakoimaan kaikki kikkareet pois. Kävin tyhjentämässä kottarit lantalaan. Lakaisin vielä tallin käytävää ja sitten lähdin sotkemaan pyörälläni kotia kohden. Huomenna olisi puomitunti luvassa.

Vastaus:

Hyvä aloitus ! :) Liina näyttää tottelevan sinua hyvin, ja ratsastus sujui loistavasti. Saat tästä tarinasta 65 p.!

fusty.

Nimi: Elina
Kotisivut: http://rtdelight.webs.com/

14.08.2009 10:34
t. Wohveliina
e. Liina-Leidi, ei. Lottori, i. V.V. Vokkeri
s. 11.3.93
om. fusty.// Faience

Näin luki karsinakyltissä. Valkoisella, isolla tekstillä, mustalla liitutaulupohjalla. Muuten tämä tyhjän karsinan tuijotus olisi voinut näyttää järkevältä, mutta hevosta ei sieltä löytynyt. 'Upean' päättelypääni ansiosta ymmärsin että se olisi ulkona, tarhassa, joten lampsin tallin ovelle ja tähystin suurille tarhoille päin. Suomenhevostamma. Melkein metri kuusikymmentä senttiä. So Damn Beautiful, sanoisi Akon. Tunnistin yhden suomenhevostamman, punarautiaan vain ja tummaharjaisen. Siitä vähän matkaa eteenpäin oli komea vaaleaharjainen, suomenhevosori, jonka yhdistin nimeen Vippe. Se oli ollut toinen vaihtoehtoni. Ihan perimmäisessä tarhassa oli Liina, sh-tamma, melkein 160 cm ja tuuheaharjainen.

Liina antoi helposti kiinni. Ensin se ei ollut huomaavinaankaan, mutta uteliaisuus voitti ja se tuli luokseni. Otin sen rauhassa kiinni, kehuin. Talutin sen porttien läpi, ja tamma säikähti napsuvaa sähkölankaa. Tulikin muuten vauhdilla.
- Ei se sinua tapa, höpsö.
Lähdin viemään sitä tallia kohden, ja ruoho veti sitä kovasti puoleensa. Aina kun se yritti jyrää minua päin, läpsäytin sitä kevyesti riimunarulla lavalle. Loppumatkasta se ei enää tunkenut päälle. Talliin tullessa Liina tiesi ja tunsi tasan tarkalleen reitin omalle karsinalleen. Vein sen sinne, riisuin riimun ja ripustin sen kera riimunarun oveen.
- Ole kiltisti siellä, minä käyn satulahuoneessa.
Tamman ruskeat silmät katsoivat minua ymmällään ja tuntui kuin se olisi sanonut " Joo... olenhan minä."

Satulahuoneesta löytyivät Liinan satula ja suitset, plus vaaleanruskea harjapakki. Vein ne karsinalle, ja sinne palatessani se piehtaroi jo puruissa. Harjattavaa siis riitti. Avasin karsinan oven, ja harjapakin- muuten sieltä olisi hieman ankalaa ottaa harjoja.

will be continued...

Vastaus:

Saat pisteesi sitten jatkossa ->

Nimi: deice.
Kotisivut: http://sunlight.suntuubi.com/

04.07.2009 19:16
JATKUU! Maastolenkillä saimme molemmat sopivan alkuverkan. Kannustin Japen suurelle ympyrälle liinassa. Annoin sen venyttää ensin kaulaansa kunnolla liinassa, ja sitten pyysin ravin. Jappe ravasi huomattavasti laiskemmin kentällä. Maiskuttelin hieman, niin kyllä se tahti parani myöskin. Jappe jaksoi hyvin nostella jalkojansa. Ravuutin Jappea viitisen kierrosta ja hiljensin sitten taas käyntiin. Jappe yritti napsia ruohoa vähän kentänlaidalta, sain sen kuitenkin komennettua pois sieltä. Sivusilmällä näin, että muutama tallityttö oli kerääntynyt kentänlaidalle katselemaan juoksutusta, -ihankuin se olisi ollut ihme. Pyysin Japen uudelleen raviin, se nosti hyvin reippaamman ravin suoraan. Ravuutin taas muutaman kierroksen ja pyysin Japelta laukkaa. Taivutin sitä hieman liinan avulla sisään, jotta nosto olisi helpompi. Jappe veti muutaman ilopukin nostossa, mutta laukkasi muuten hyvin sujuvaa laukkaa. Laukkuutin ponia jonkin aikaa, enimmät energiat pois. Sitten hidastin sen raviin. Ravuutin hetken, hiljensin pian käyntiin. Vaihdoimme suuntaa. Toiseen suuntaan juoksutin suht samalla tavalla, tosin laukannostot olivat vasempaan kierrokseen hieman vaikeampi nostaa. Jappe yritti tyrkyttää oikeaa laukkaa useammin, muutama sujuva laukannostokin nähtiin. Kehuin lopuksi Jappea ja lähdin taluttaen kävelemään sen kanssa pellolle loppukäynneiksi. Jappe venytti kaulaansa alas. Se tuntui rentoutuvan juoksutuksen avulla. Jappe oli hikinen. 15 minuuttia kävelimme pellolla ympäriinsä.

Talutin Japen suoraan pesupaikalle. "Teillä taisi mennä loistavasti Japen kanssa, ainankin tuo juoksutus. Mites maastossa?" tunnistin äänen Fustyksi. "Joo, juoksuttaes Jappe meni tosi kivasti. Maastossa myös, siellä se oli tosin innokkaalla päällä. Käytii kahlaamassa lammella. Poni hyppi innoissaa vedes." vastasin tyytyväisenä "Jappea ei olekkaan juoksutettu pitkään aikaan, tai käyty taluttelemassa. Ponille teki varmasti terää!" Fusty sanoi ja jatkoi matkaansa tallissa. "ähh. riimu unohtui hoitopaikalle" ajattelin itsekseni "Fusty! voitko tuua Japen riimun hoitopaikalt plus riimunarun?" kysäisin "Joo tuon." fusty vastasi ja kipitti luoksemme riimu kädessään. Laitoin Japen riimun kaulalle ja sidoin sen kiinni naruilla kumminkin puolin. Riisuin ponilta suitset, ja ripustin ne naulakkoon seinällä. Laitoin Japelle riimun päähän, ja hain sille ämpärillisen kylmää vettä turvan eteen. Poni joikin reilu puoliämpäriä. "sinulla taisi olla jano" sanoin hymyillen Jappe hörähti, ihankuin se olisi vastannut. Käärin pintelit Japen jaloista ja heitin ne lattialle suitsien alle. Huuhtelin Japen haalealla vedellä kokonaan. Ponista irtosi hieman likaista vettä, joten päätin pestä sen samalla kertaa kokonaan shampoolla. Hieroin harjan ja hännän huolellisesti, niin että shampoo meni vaahtona ihan juureen saakka. Sienen avulla vaahdotin koko ponin, tietysti päätälukuunottamatta. Sen otin vain kostealla sienellä. Huuhdoin Japen huolellisesti, jottei shampoota ollut jäänyt kutittamaan ihoa. Lopuksi vedin ponin läpikotaisesti hikiviilalla, jotta ylinmääräiset vedet lähtisivät. Hain Japen harjapakin pesupaikalle, ja otin sieltä kaviorasvan + sudin. Rasvasin Japen kaviot huolellisesti. Hain siivun heinää ponin eteen. Ja irrotin narun toiselta puolelta, jotta jappe yltäisi syömään. Putsasin Japen suitsia sillä aikaa. Ne tosiaan olivat niin kuivat, joten rasvasin ne samalla. Kipaisin nopeasti viemässä ne satulahuoneeseen, Japen paikalle, jossa kiinnitin suitsiin ohjat takaisin. Kun tulin takaisin jappe olikin syönyt, mutta pysyi onneksi paikallaan, vaikka olikin vain yhdellä narulla kiinni. Jappe oli kuivahtanut jo sen verran, joten vein sen takaisin laitsalle kavereittensa kanssa. Poni laukkasi täysiä toiseenpäähän muiden seuraan, ja alkoi piehtaroida. Onneksi laitumella, ei missään mutakuopassa. Muuten työni olisi ollut turhaa.

Siivosin jälkeni tallissa, vein harjapakin satulahuoneeseen ja pintelit kuivumaan. Hain sitten kottarit ja talikon. Lähdin putsaamaan Japen tarhaa. Se olikin likainen, sitä ei oltu varmaan putsattu sen jälkeen kun jappe vietiin laitsalle. Tyhjensin samalla huonot heinät pois heinäverkosta. Kävin tyhjentämässä kerran kottarit lantalaan. Kohta tarha olikin putsattu. Päätin samalla vaihtaa vedet kaikista tarhoista, onneksi suurimpaan osaan niistä yletti letkulla. Laitsalle kannoin ämpäreissä vedet. Siinä olikin hommaa, mutta tärkeintä on että hevosilla on raikasta vettä juotavana. Itsellenikin tuli samalla jano, joten mussutin evääni sillävälin. Kello lähestyikin kohta jo 19. Pitäisi hakea kohta hevoset sisälle. Fusty hakikin jo ensimmäisiä hevosia talliin. Minä jaoin sisällä oleville hevosille jo iltakauroja. Antaisin Japen olla vielä hetken ulkona. Autoin fustyä hakemaan hevosia sisälle. Jappe jäikin yksin ulos. Se näytti mussuttavan vielä tyytyväisenä laitsalla. Jaoin vielä viimeisille hevosille iltaruokansa, ja sitten hain Japen sisälle. Poni tuntui tietävän että pääsee syömään. Talutin japen sen karsinaan, ja otin riimun pois sen päästä ja ripustin sen karsinan ovessa olevaan koukkuun. Annoin Japelle yhden sokerijuurikkaan ja sanoin heipat. Käväisin vielä fustyn kanssa sopimassa seuvaavista hoitopäivistä. Sitten lähdin pyöräilemään kotiini. No, kuka se odottikin heti mutkan takana, iiro. Hullaantuneena pyöräilin hänen kanssaan kotiani. Iiro oli vasta muuttanut parin korttelin päähän. Meillä olikin todella hauskaa kahdestaan. Onnesta soikeana kerroin kotona uudesta hoitoponistani, mutta iirosta en sanonut sanaakaan. Miksi vanhempia se kiinnostaisi? :D
- Deice. & Jappe ♥

Vastaus:

IHANA tarina, teillä oli varmaan hauskaa (: Näin itsekin Iiron ensimmäistä kertaa, mukavan näköinen ja tuntuinen kaveri ;) Tarinasi oli pitkä, en huomannut varmaan yhtään kirjoitusvirheitä ja juoni eteni koko ajan. Eli, loistavaa työtä ! Saat tästä tarinasta 155 p. !

fusty.

Nimi: deice.
Kotisivut: http://sunlight.suntuubi.com/

04.07.2009 13:38
JATKUU! Tallustelimme taas jonkin matkaa eteenpäin. Jappe pysyi tyynenä, ja liikkui todella kiltisti. "mitä pikku tulinen orii" sanoin sille ja pussasin sen silkkistä turpaa. Jappe katseli minua korvat hörössä, ja tummanpuhuvat silmät tapittivat lempeästi omiini. Jatkoimme matkaa kävellen sekä muutamien ravipätkien saattelemana, kohta se tallipiha taas näkyi. Kehuin Jappea pihassa, talutin sen kentälle.
JATKUU!

Nimi: deice.
Kotisivut: http://sunlight.suntuubi.com/

03.07.2009 22:23
JATKUU! Putsasin sillä aikaa Japen harjoja. Ne olivatkin aivan karvoissa ja pölyssä. Olin niin keskittynyt, enkä huomannut että takanani seisoskeli joitan ihmisiä. "moi" joku sanoi nostin päätäni ja näin saman pojan, jonka näin silloin tallille tullessani. "a-ai moi" sain soperrettua. Vedin lettini olkapäitteni eteen. Yritin käyttäytyä suinkin normaalisti, vaikka tunsin punastuksen leviävän kasvoilleni. "Olen Jawe, ja hoidan Tiniä, sitä pientä suloista shetlanninponia. Tässä on Iiro, yksi ystävistäni. Ei siis mikään poikaystävä. Sain hänetkin pakotettua mukaani tallille, koska unohdin eilen tänne Tinin suitset, ja tulin hakemaan niitä. Ostan ponille uudet suitset ja halusin vanhat mukaan mallailtaviksi." Jawe selitti. "ahaa, selvä. Olen Deice. Aloitin juuri hoitamaan Jappea" sanoin ja vilkuilin vähän väliä iiroa. "Onnee vaa, toivottavast pärjään ton oriin kans. Se on kuulemma aika tulinen poika" Jawe jatkoi. "Joo luinkin niin tallin nettisivuilta, olen kyllä kaivannut haastetta. Toivon nyt vaín että meistä tulee hyvät ystävykset Japen kanssa" vastasin ja yritin jatkaa hommiani. Iiro ja Jawe näyttivätkin lähtevän. Huomasin iiron kuitenkin katsovan jälkeensä, ehkä minua kohti. Toivottavasti näen häntä vielä. Otin Japelta fleece loimen pois, ja vein sen kuivumaan. Harjasin Japen kunnolla, se olikin todella kiltisti. Tosin kavioita putsatessa testaili saanko sen nostamaan jalkansa. No hyvin se sitten nousi. Annoin ponille taskustani herkun. Sen jälkeen kiedoin pintelin Japen etusiin. Ne sopivat ponille hyvin, valkoiset pintelit. No, pesen ne sitten lenkin jälkeen jos ovat likaiset. Laitoin Japen riimun kaulalle ja nappasin suitset käteeni. Lämmitin hetken kuolaimia, ja sitten laitoin suitset Japelle, se avasi suun oikein kiltisti. Kipaisin ripeästi satulahuoneesta hakemassa liinan. Otin riimun Japen kaulalta, ja lähdin taluttamaan sitä tallipihaan.

Mietin hetken minne lähtisimme. Hetken pohdinnan jälkeen, päätin mennä lyhyimmälle maastopolulle. Se kiertäisi lammen ympäri. Talutin Jappea, matka alkoi ainankin hyvin. Poni käveli kiltisti vierelläni/takanani. Kuitenkin ensimmäisen mutkan jälkeen, Jappe olisi halunnut kääntyä. Kiskoin ponia hetken eteenpäin, sitten se luovutti ja jatkoi matkaa korvat hörössä ja innoissaan. Huomasin heti aluksi että se on kova poika testaamaan, olenko hereillä. Kilometrin verran käveltyämme lammen reunus alkoi näkyä. Enne sitä, kipusimme pienen kumpareen päälle. Se vahvistaa hyvin Japen lihaksia, varsinkin jaloista. Hetken sitä kavuttuamme ylös-alas, jatkoimme matkaa rantaan. Kannustin Japen raviin rantaviivalla. Poni ravasi korvat hörössä ja innoissaan. Olisi halunnut jatkaa vaikka kuinka pitkään. Se nosteli jalkojansa upean näköisesti. Japella tuntui energiaa riittävän. Pysäytin ponin hetkeksi, ja riisuin kenkäni hiekalle. Käärin housuni lahkeet polvieni yläpuolelle. Sitten talutin Japen veteen. Vesi oli ihanan viileää, mutta virkistävää. Aurinkokin oli alkanut porottaa kauniisti sateen jälkeen. Ilma oli lämmennyt kummasti. Jappe roiski ja kuopi vettä innoissaan. Menimme hieman syvemmälle ja hoputin Japen vedessä raviin. Se olikin vaikeampaa. Meinasin itse vetää nenälleni pariin otteeseen. Jappe kuitenkin puski vettä vastaan innoissaan, se ei ollut varmaan vähään aikaan touhunnut vedessä. Jappe puhisi innosta, minä taas väsymyksestä. Ponilla tuntui olevan kuntoa vaikka mihin, toisin kuin minulla. Käännyimme vedessä ja ravailutin ponia kengilleni asti. Sen jälkeen jatkoimme kävellen maasto lenkkiä. Annoin taskustani Japelle sokerijuurikkaan palasen, minusta alkoi tuntua että Jappe alkaisi pitää minusta, toivottavasti.
JATKUU !

Vastaus:

Jei, pitkä tarina tiedossa (:

fusty.

Nimi: deice.
Kotisivut: http://sunlight.suntuubi.com/

28.06.2009 22:26
Sade ropisi hiljalleen peltikattoomme. Istuin keittiön pöydän ääressä lukemassa uutta miss mix - lehteä. "Loppuis toi sade jo" huokaisin. Kello tikitti seinällä ja oli melkein 12 aamupäivästä. Äitini ja isäni olivat jo aikaisin lähteneet töihin ja siskoni oli ulkona kaverinsa kanssa. Haukkasin viimeisen palan leivästäni ja kippasin kaakaon sen perään. Laitoin astiat astianpesukoneeseen. Kipaisin vessassa laittamassa hiukset, hieman puuteria naamaani sekä pesemässä hampaat. Kävelin talomme viereiseen varastoon, jonka kaapista pengoin ruskea ruudulliset ratsastushousuni, vaaleanpunaisen hupparin ja vaaleanpunavalkoisen lippiksen asettelin päähäni peilin edessä. Se näytti hauskalta lettieni kanssa. Nappasin naulakosta pienen laukun, johon tungin evääni ja muutaman sokerijuurikkaan, niistähän jappe piti. Nurkasta löysin jonkin vanhan harmaan sateenvarjon. Laukun nostin olalleni. Kävelin varaston ovelle. Taivas näytti olevan jo kirkastumaan päin, onneksi! Avasin ulkona sateenvarjon ja lähdin vanhaa, mutta toimivaa jopoani kohti. Hyppäsin fillarin selkään ja lähdin polkemaan tallille. Tallille ei ollut onneksi matkaa meiltä kuin nelisen kilometriä, joten matka taittui rattoisasti. Varsinkin kun yksi hyvännäköinen poika tuli vastaan, ja hymyili aika flirttailevasti. Hullaantuneena jatkoin matkaani. Mutkan takana talli jo häämöttikin. Sadekkin oli enää pientä tihkua. Jätin joponi tallin seinää vasten. Ravistelin sateenvarjostani enimmät vedet, ja jätin sen pyöräni viereen, jos se vaikka kuivaisi siinä.

Tallipihalla muutamat hevoset olivat tarhoissaan mussuttamassa heiniään. Suurinosa oli kuitenkin laitumella. Luulen, että Jappekin olisi laitumella sillä, sitä ei näkynyt tarhoissa. Avasin tallin oven. Silmiini aukesi upea karsina rivistö. Muutama tallityttö olikin jo työntouhussa. Moikkasin kaikkia, pysähdyin kuitenkin fustyn luo. "moi." sanoin "terve, sinä oletkin se deice?" fusty arveli "juup. olisin nyt innokas tallityttö" vastasin, yritin kuullostaa jotenkin järkevältä ja peittää suuren ujouteni joka kumpuaa aina sisältäni uusien ihmisten kanssa. "sepä kiva, voisin esitellä paikkoja.." fusty sanoi. Kiersimme tallin läpi ja tallipihalla fusty kertoi suunnilleen missä mikäkin hevonen tarhaili yms. Juttelimme vielä niitä näitä ja sitten fusty lähtikin käymään kotonaan. Vein tavarani kaappiini ja menin Japen karsinalle. Se oli vielä likainen, joten hain kottarit, talikon ja harjan. Kipitin niiden kanssa karsinalle. Mätin isoimmat lantakasat sekä pissat kottareihin ja sitten aloitin kasaamaan puhtaista kasaa karsinan keskelle. Kun karsina oli putsattu lakaisin kasan ympärykset huolellisesti. Sitten levitin purut takaisin. Jätin kuitenkin heinänurkkauksen. Vein lannat lantalaan ja toin lisää puruja kottarillisen verran karsinaan. Vein ne tavarat sitten paikoilleen ja hain ämpärin, hieman vettä ja sienen. Putsasin niillä kaikki muut kupit karsinasta. Puhdasta tuli. Kävin kippaamassa ulos likaisen veden ja vein ämpärin yms paikoilleen. Menin takaisin Japen karsinalle ja katsoin ovesta sen heinämäärän. Toin sille sitten 1½ siivua heinää karsinaan, levitin ne nurkkaukseen. Nyt karsina olisi valmis. Kävin kuitenkin laittamassa Japen iltakaurat valmiiksi kannelliseen ämpäriin karsinan eteen.
Kävelin satulahuoneeseen, hain sieltä japen harjapakin sekä suitset, irrotin kuitenkin ohjat niistä. Suitset olivat aika kuivat; rasvauksen tarpeeessa. Vein tavarat hoitopaikalle. Olin unohtanut pintelit, hain ne vielä satulahuoneesta. Nyt oli aika hakea Jappe laitumelta. Lähdin kävelemään laitsoja kohti. Hevoset näyttivät olevan aika takana laidunta. Portilta huusin kuitenkin Jappea. Koko pieni hevoslauma nosti päänsä pusikosta ja lähti ravaamaan/laukkaamaan minua kohti. "toivottavasti niiden jarrut toimivat, tai olen mennyttä" ajattelin. Hevoslauma kuitenkin hiljensi käyntiin hetkeä ennen minua. Jappe tuli pomona ensimmäisenä luokseni. "hei poika" silitin ponin päätä ja annoin sille sokerijuurikkaan taskustani. Kaikki muutkin tulivat sitten kerjäämään. Jappe tuntui heti ekana testaavan minua, nimittäin riimun laittaessa se nosti päätään ja ei antanut minun laittaa riimua sille. Hetken taisteltuani sain ponin kiinni ja taputtelin sitä. Lähdin taluttamaan oria tallia kohti. Jappe käveli todella nätisti. Käänsin Japen hoitopaikalla ja laitoin sen kiinni molemminpuolin. Jappe aloitti miltein heti kuopimisen. Hetken sitä komennettuani se kuitenkin alistui, edes siinä asiassa. Poni oli sen verta kostea, joten hain sen karsinan ovesta sille fleece loimen jonka alla Jappe kuivatteli hetken aikaa.
JATKUU!

Vastaus:

Jatkahan kun kerkiät (:

fusty.

©2017 Rt. Faience - suntuubi.com